Neitsyt

Neitsyt, edustaa parhammillaan puhdasta psyykeä ja mielen siveyttä. Näistä käsitteistä onkin peräisin Neitsyt nimitys. Nykymaailmassa Neitsyen alkuperäiset käsitteet koetaan vieraiksi, samalla kun koko Neitsytmerkki on väärinymmärretty tai oikeammin sanottuna sitä ei ole ymmärretty olenkaan.

Neitsyt on ihanteellinen metodien tallentajana ja niiden siirtäjänä eteenpäin. Asiat ja ilmiöt säilyvät hänen hoivissaan lähes alkuperäisinä. Mitään ei muuteta turhan takia mielummin säästetään, korjataan ja siistitään. Työn jälki on virheetöntä ja huolellista, kuten myös asioiden kopiointi ja entisöinti.
Loistava kyky kohdata elämän puutteet. Rakastaa arkea, ei odota elämältä liikoja. Löytää elämäntarkoituksen arkipäivän ongelmien keskeltä. Siisti, täsmällinen ja työn jälki on aina laadukasta. Yksipuoleinen järkeily lisää arkuutta ja estää tarttumasta omiin asioihin, jotta saisi elämäänsä ja asioihinsa kauan kaivattua muutosta. Neitsyen ei tulisi sortua liialliseen miniatyristisyyteen tai väittelyyn joka estää näkemästä - metsää puilta.

Neitsyen paradoksi: on intuitiivinen tieto ikuisesta koskemattomuudesta ihmisen syvimmän ja aidoimman osan puhtaudesta mielen ja psyyken - takana!
Neitsyt merkissä kiteytyy tiivimmin nykyihmisen homo sapiens - ajattelevan ihmisen olemus hyvässä ja pahassa. Ihmisen syvin koskemattomin osa (Itse) ilmenee vain absoluuttisessa alku-tilan kaltaisessa - ajatuksettomuudessa.
Niin juuri! Luit aivan oikein ajatuksettomuudessa..
Neityen paradoksi on homo sapiensin paradoksi ajattelevana ihmisenä kohdata ajattelunsa puutteet ja nousta ajattelunsa ulkopuolelle. Tietäminen ei ole ajattelemista, se tulisi olla oivaltamista ilman erittelyä. Se on eräänlaista intuitiivisuutta ilman sanoja tai tunteita.
Karkea vertailukohta neitseellisestä, ajatuksettomasta puhtaudesta voisi olla; - maiseman tai taideteoksen mykistävä ihailu. Tällöin Neitsytkin unohtaa kohteen arvioimisen ja sen kritisoimisen, ja hän sulautuu pois mielensä kaksinaisuudesta. Tai kun Neitsythenkilö syventyy jonkun asian tai työn tekemiseen niin että hän unohtaa itsensä, tekijänä. Kun ei tarvitse arvostella omaa suoritusta vaan Itse Tekeminen ja luominen tuovat iloa. Nykyihminen on useimmiten täydellisessä ristiriidassa oman alkuperänsä kanssa.

Mielenlaatu: on siivota, pestä, järjestää ja eritellä - omia ja muiden jätöksiä ja eritteitä. Neitsyt muistaa tuulettaa kaiken muun tunnollisesti paitsi omia ajatuksiaan, joita minä-subjekti luo mielikuviksi ja asenteiksi, jonka avulla Neitsyt kontrolloi tietoisuuttaan. Muuta maailmaa ja perimmäistä Itseään vastaan.

Neitsyen-puolison: tulisi olla ”ajattelun ja tilanteiden yläpuolella”. Vain viisaus ja hyvä kokonaisuuden taju saa Neitsyen yksityiskohtiin menevän saivartelun loppumaan.

Onnistunut egosta irrottautuminen olisi; ”minä olen täydellinen, näin keskeneräisenäkin. Minun arvioni ei ole tärkeä, eikä minun tarvitse analysoida mitään. Voin vain heittäytyä eteeni tuleviin tilanteisiin. Tiedostamattomalla tasolla olen jo valinnut eteeni tulevat asiat. Minä en osaa enkä halua järjestellä mitään sillä kaikki on jo kohdallaan. Loppu onkin vain asennekysymystä”.

- Analysoinnin tulisi olla välinen ja työvaihe, ei elämäntarkoitus.