Rapu

Rapu, on puhtaimmillaan turvallisuudentunne "jonnekin kuulumista" kuten esimerkiksi eheään kotiin jossa on täydelliset hoivaajat, äiti ja isä. Rapu on luonnollisimmallaan itse äidillinen hyvyys ja naisellinen sulokkuus.

Äidillisyys ilmenee myös miehissä suojaavana turvallisen lämpöisenä isällisyytenä. Rapu on se joka esimerkiksi työyhteisössä ottaa uuden tulokkaan lämpimästi vastaan. Hän kysyy kuulumiset ja jakaa äidillisiä/ isällisiä neuvojaan. Rapu kertakaikkiaan on vastustamoton kääriessään ihmiset lähellään eräänlaiseen turvallisuuden vaippaan ja saa näin muut ihmiset usein antautumaan itselleen lyhyenkin tuttavuuden jälkeen. Pettymyksiä on kuitenkin tulossa tuota pikaa jos Rapu ei ole itselleen rehellinen. Rapu antaa hoivaamisellaan aivan liian vahvan ja määrätietoisen kuvan itsestään kunnes hän itse oikeuttelevana hylkääkin äkkiä "lapsensa".

Ravun paradoksi: Intuitiivisesti Rapu tietää olevansa pelkkä fiilistelijä ja hyvä näyttelijä! Tunteet ovat vain eräänlaisia makuasioita! Mutta tuo totuudenmukainen oivallus hukkuu pian, uusiin tunnekuohuihin ja tunnetulviin jotka melkein hukuttavat Ravun. Tunteet ovat niin voimakkaita ja syliinsä kääriviä kokemuksia ettei Rapu kykene niitä vastustamaan josko aina edes haluisikaan ja niin ne vievät Ravun mennessään. Se turvallinen Rapu on tiessään. Mennyttä, muuttunut täysin etäiseksi ja oikulliseksi. Ravulla on ikäänkuin salaiset paheet - tunneriippuvuus!
Kun Rapun tuntemukset alkavat demonisesti dominoida ja ottaa päätäntävaltaa Ravun elämässä. Alkaa Rapu hamstrata tavaraa, ruokaa ja läheisyydenkokemuksia ja elää muistoissaan vetäen kaiken lähelleen. Alkaa hän samalla pöhöttyä sisäisesti ja vaarana on pudota syvälle suonsilmään, tunteiden hetteikössä. Rapu muuttuu humpuseksi, jättäen itsensä hoitamisen ja pesetymisen. Ja mikä pahinta, hän voi olla läheisilleen todellinen taakka. Ja mikä tuhoisinta, hän voi opettaa lapsensakin käyttämään tunteita väärin. Jättäen ne täysin käsittelemättä esimerkiksi alkoholian ja huumeiden avulla.
Tämä kohtaus muistuttaa erehdyttävästi alkoholismia, päideriippuvuutta, bulimiaa, anorexiaa, läheisriippuvuutta, itsesääliä jne..jne.. Vaikkei hän käyttäiskään alkoholia, vaikkei hänellä olisikaan vakavia syömishäiriöitä, oireet ovat kuitenkin samanlaisia tunnekoukkuja. Rapu kiukuttelee ahmimistaan tunteista joita on valtavasti ja jotka ovat usein täydellisessä epäjärjestyksessä. Ravun pelastus olisi oppia silloin nauramaan, omille kyvyilleen dramatisoida asiat mielttömiin mittoihin. Aitoja tunnekohtauksia tarvittaisiin elokuvien ja tarinoiden juonen käänteissä! Purkitettuja tunteita, itse testattuja - miltäs kuulostaa? Tosia-asia on se, että parhammat luonnenäyttelijät ovat Rapuvaikutteisia ihmisiä. Esimerkiksi heidän kuumerkkinsä tai nousumerkkinsä voi olla Ravun merkissä.

Mielenlaatu: Perusmielenlaatu on koti ja kodikkuus jota Rapu ilmentää suojelevalla, hoivaavalla ja ravitsevalla asenteellaan. Hän on usein "äidillisen" vaistonmaisesti tietoinen muiden perustarpeista siksi hän on autamassa jo ennekuin ihmiset osaavat niitä itse kaivata. Rapu-omainen ja Rapu-lähimmäinen kokoaa perheet ja suvut yhteen. Vaalii perinteitä ja pystyy parhaimmillaan rakentamaan eheän ja täydellisen kodinomaisen ilmapiirin, mihin vaan ja keille tahansa. Ravun tulisi oppia ettei pelkät tunteet riitä kommunikoinnin välineeksi, vaan asioista olisi kyetävä myös analysoimaan ja puhumaan niiden oikeilla nimillä. Katkeruutta siksi, että omakohtaisten tunteiden ennakkoasenteet pettävät ja h-hetki osoittautuukin toisenlaiseksi.

Rapu-puoliso: on perinteinen isä tai äiti idyllisessä ympäristössä. Yhteenkuuluvuuden tunteen aatetta tehostetaan vanhempien ja lapuudenkodin mallin kopioimisella. Ravulle parasta seuraa olisi luotettava eikä vähästä reagoiva kumppani. Ravun ihmissuhteet ovat läheiset ja ne ovat pitkäikäisiä. Rapu harvoin eroaa (mistään vanhasta) esineistä, asioista tai ihmisistä, vaikka olisi aihettakin.

Onnistunut egosta irrottautuminen olisi; ”yhteenkuuluvuuden tunteen takia en halua enää passata muita, en edes siksi, että he joskus huolehtisivat minusta. En odota enää muiden myötäilevän minun tunnetilojani. Tunteet ovat vain väline, kehotalouteni tarpeiden säätelijänä ja niiden tuntemusten tuntijoita. Tunteet sinänsä eivät ole itsetarkoituksellisesti tavoiteltava olotila. Myöskään rakkaus ei ole tunnetta! Rakkaus on pyyteetöntä, eivätkä tunteet ole pyytettömiä.”